Pääsin ikuistamaan jo toisen kerran Hämeenlinnassa järjestettäviä Aulanko Tower Trail -polkujuoksukisoja. Tunnelma paikan päällä oli energinen. Kisaan osallistui yli 400 juoksijaa.
Saapuessani aamulla kisakeskukseen pääsin heti vauhtiin. Heitin kamerat olalle ja aloin napsia kuvia. Mukaansatempaava kisatunnelma tarttui minuunkin, vaikka olin paikalla kuvaajana enkä kisaajana. Viime vuonna sain hyvin esimakua tapahtumasta ja tiesin, miten tulen poluilla kuvaamaan. Valmistauduin jo henkisesti juoksemaan pitkin polkuja Aulangon satumaisissa metsissä. Samasta paikastahan ei montaa kuvaa viitsi ottaa.
Lähdön jälkeen suuntasin kisalle nimenkin antaneen Aulangon Tornin lähiympäristöön ja siitä sitten matkasin syvemmälle metsään hyttysten armoille. Kuvausasennoista suosituimmaksi osoittautui makuuasento. Hyvä, että laitoin “rymyvaatteet“ päälleni reissulle, sillä lopuksi olin kuorrutettu hiekalla, nurmella ja havunneulasilla.
Edelliseltä vuodelta tutusti hiukset olivat hiestä märkinä, eikä se johtunut vain lämpimästä kesäsäästä. Juoksin nimittäin aina mättähältä mättähälle painava kamerareppu selässäni. Tai eihän reppu sinällään painava ole, mutta kyllä se alkoi siltä tuntua jo muutaman kilometrin juoksupyrähdysten jälkeen. Kenties kilpailijoistakin oli huvittavaa, kun kameramies juoksi umpimetsässä kohti sopivaa kuvauspaikkaa, johon heittäytyi makaamaan kuin armeija-aikojen ilmahyökkäysharjoituksissa. Jossain vaiheessa metsästä oli käännyttävä jo takaisin kohti autoa, vaikka olisihan se ollut kiva kuvata juoksijoita pidempäänkin heidän rakkaimmassa elinympäristössään. Kilometrejä kertyi reitiltä minullekin monen monta.
Lopuksi oli siirryttävä maalialueelle kuvaamaan palkintojenjakoa. Tässä vaiheessa huomasin, että en ollut ehtinyt syödä mitään. Ei tuntunut kyllä yhtään nälkäiseltä, kun olin keskittynyt metsässä vain olennaiseen eli kameran linssin läpi tiirailuun.
Hikisenä mutta onnellisena sain kuvaukset päätökseen ja annoin laukaisusormen ja kameran hieman jäähtyä. Mielessäni pyöri vain ruoka ja suihku. Urheilutapahtumien kuvaaminen on sitten hauskaa hommaa. Seuraavaa kertaa odotellessa!
Voit käydä tsekkaamassa koko läjän kuvia tapahtumasta täältä!