"Myrsky ennen tyyntä" by Jari Anttonen

Kamerat ja muut kuvauskamat oli katsottu jo edellisenä päivänä valmiiksi, joten kuvausaamu alkoi hienosti ja olin valmiina skarppaamaan. Ensimmäinen työtehtävä oli ajaa Orimattilaan kuvaamaan morsianta parturi-kampaamo Annen tiloihin. Paikalla olivat myös kaaso ja tytär. Vaikka kampaamossa käytiin läpi vielä käytännön asioita, kuten juhlapaikalle opastavia tienviittoja, ei kenelläkään näyttänyt olevan stressiä tärkeän päivän kulusta.

Parturi-kampaamo Annen käsittelyssä.

Vihkitilaisuus järjestettiin lähistöllä Orimattilan kirkossa, joten ehdin käydä haistelemassa ilmaa aamun kampaamokuvausten jälkeen. Sää näytti hieman uhkaavalta, ja olinkin varautunut sateeseen kamerasuojilla ja sadetakilla. Sadepäivässä parasta kuvaajan kannalta on sateiden välissä oleva näyttävä maailma rouheine pilvimassoineen.

Hääpalaverissa olimme miettineet pitkään vihkikuvauspaikkaa, ja lopulta olimme päätyneet sopimaan kuvaukset hääparin ystävättären pihamaalle. Sadetta uhmaten pysyttelimme aikataulussa ja kuvasimme First look -kuvat sovitussa paikassa.

Morsian astelee sovittuun paikkaan pellon viereen First look -kuvaa varten.

Kuvauksia helpotti se, että sulhanen osasi ihmeellisesti ennustaa sateen aikataulut jopa minuuttien tarkkuudella.

Myrsky lähestyy.

Kuvasimme ensimmäisen setin vihkikuvia pellon laidalla, ja toiseen sovittuun kuvauspaikkaan saapuessamme sade oli yltynyt melko kovaksi. Saatuamme parin ulos autosta ehdimme ottaa kirjaimellisesti vain muutaman kuvan.

Morsiuspari siirtyy toiseen miljööseen kaason ja bestmanin avustuksella.

Onneksi seuraava kuvauslokaatio oli sisätiloissa Orimattilan kirkossa. Kyyneliltä ei säästytty tälläkään kertaa, ja ilmassa oli rakkautta, joka kohotti kirkon kattoa entisestään. Sade oli lakannut vihkitilaisuuden aikana kokonaan jättäen jälkeensä vain märän maan, joten parin siirtyminen kirkosta autoon oli sujuvaa.

Orimattilan kirkossa sanomassa “tahdon”.

Hääpari sai toisensa, kuten oli tarkoitettu, ja minä sain tallentaa taas yhden tärkeän päivän. On ilo saada hääparilta aina positiivista palautetta ihan pyytämättä: “Todella upeita kuvia ja hetkiä olet vanginnut. Iso kiitos ja palatkaamme asiaan.” Seuraavana muutamia hetkiä kymmenen tuntia kestäneestä kuvauspäivästä:

Suuret onnittelut Satu ja Marko!

Aulanko Tower Trail -polkujuoksukisa Hämeenlinnassa 2021 by Jari Anttonen

Aulanko headline.jpg

Olin jo neljättä kertaa Hämeenlinnassa Aulanko Tower Trail -polkujuoksukisoja kuvaamassa. Sehän kävi jo kuin tanssi, vai pitäisikö sanoa kuin juoksu. Oli kiva nähdä, että tapahtumaan saapuu joka vuosi innokkaita juoksijoita ympäri maata. Tänäkin vuonna tapahtumassa oli yli 400 osallistujaa.

Tällä kertaa minulle annettiin ohjeistus mennä kuvaamaan Kärmeskalliolle. En ollut käynyt siellä koskaan aiemmin. Tapahtuma-aamuna kävin ennen kuvauksen alkamista tutustumassa kohteeseen. Spottailin muutamia hyviä kuvakulmia vanhanaikaisesti; tein käsilläni rajat, ja tarkistelin tätä kautta sopivimmat näkymät. Kuulin myös reittiä viimeistelleeltä kisajärjestäjältä, että lähistöllä oli karhun jättämiä jälkiä. Haaveilin jo huikeista kuvista, joihin olisin saanut tornin ja juoksijoiden lisäksi myös metsän kuninkaan. Reittiennätys olisi ollut ainakin taattu, mikäli kilpailijat olisivat saaneet kirmata karhu kintereillään.

Tämän jälkeen siirryin lähtöalueelle, jossa ei vielä toistaiseksi ollut paljoa porukkaa. Voi olla, että jengi saapuu paikalle nykyään juuri hieman ennen omaa starttia, koska kaikki on varmasti suurelle osalle jo tuttua.

Kuvattuani kaksi lähtöä tunnelmineen suunnistin autolla Kärmeskalliolle vinhaa vauhtia kärrypolkua pitkin. Maisema kalliolla oli kaunis. Käärmeitä ei näkynyt, eikä karhuja. Ympäristö oli hiukan kapea isojen kuvien kuvaamista ajatellen, mutta kiertelin muutaman tunnin juoksijoita kuvaillen, ja aloin löytää parhaita spotteja. En pudonnut rotkoon, vaikka kallion reunalla kameran kanssa keikuinkin.

Tänä vuonna ei minulla hiki virrannut, sillä pysyttelin samassa lokaatiossa koko kuvauksen ajan. Uusia paikkoja on aina kiva kuvata, koska silloin saa laittaa itsensä lisäksi myös aivot pyörimään vikkelästi.

Kaiken kaikkiaan oli taas mukava käydä kuvaamassa juoksuja. Päivän päätteeksi löin kamerat kassiin ja lähdin kotiin saunomaan.

Voit käydä tsekkaamassa koko kuvaläjän tapahtumasta täältä!

Lopuksi vielä kuva minusta hymyilemässä toisen polkujuoksukuvaajan Miskan kameralle. Pitäisiköhän sitä käydä jo parturissa?

ATT 2021 Tunnelmia-6359.jpg